Matkustin keväiseen Kiloon Espooseen keskustelemaan Aapo
Grönroosin kanssa hänen kokemuksistaan Nuorten parlamentissa vuosi sitten keväällä.
Ysiluokkalainen Aapo on yksi espoolaisista nuorisovaltuutetuista.
Nuorten parlamentin istuntoon hän valmistautui miettimällä erilaisia kysymyksiä.
Kysymyksiä tarvittiin sekä kyselytunnille että valiokuntaa varten. Myös pienet yksityiskohdat kuten pukeutuminen ja
muukin etiketti vaativat valmistautumista, Aapo toteaa.
Vaikka valiokuntaan tutustuminen sujui puheenjohtajan ja
valiokuntaneuvoksen opastamana hyvin, olisi kuitenkin ihan hyvä, jos ehtii edes
vähän tutustumaan valiokunnan toimintaan jo ennakkoon, Aapo muistuttaa tulevia
Nuorten parlamentin edustajaoppilaita. Valiokunnissakin on mahdollista kysellä päivänpolttavista teemoista.
Aapon mielestä ympäröivän yhteiskunnan tietoinen havainnointi oli tärkeää valmistautumisessa. Hän katseli ympärilleen miettien samalla, mistä asioista voisi
oikeasti tehdä kysymyksiä. Valmistautumisen aikana hän jutteli paljon kavereitten kanssa. ”Se oli sellaista aktiivista toimintaa ja ympäristön
tutkimista eikä mitään yksistään mietiskelyä”, Aapo muistelee.
Aapon koulu oli yksi
niistä, jotka saivat lähettää vain yhden edustajaoppilaan saliin osallistumaan istuntoon. Tämä
ei kuitenkaan Aapoa haitannut, koska hän oli niin kiinnostunut asiasta,
ettei tällainen pieni vastoinkäyminen haitannut mitään. Olihan mukana kuitenkin
tuttu opettaja ja toimittajaoppilas samasta koulusta.
Aapon koulussa ei ollut kerhoa, jossa tavata muita asiasta
kiinnostuneita nuoria. Mutta tästä huolimatta Aapo ja toimittajaoppila kirjoittivat yhdessä hyvän jutun koulun vuosikertomukseen. Aapo korostaa, että
kerhoon saisi kerättyä
kaikki asiasta kiinnostuneet yhteen ja olisi myös mukavaa miettiä asioita yhdessä.
Aapon mielestä istuntopäivä oli suuri ja valaiseva
kokemus. Päivän aikana oppi paljon ja
moni eduskuntaan liittynyt asiaa selkeytyi. Aapo lisää vielä, että ”tuli
sellainen fiilis että nyt oikeasti kuunnellaan
nuoria." Aapolle oli yllättävintä se, kuinka paljon on aktiivisesti toimivia nuoria
ympäri Suomea. Havainto oli tietenkin mukava, koska nuorelle vahvistui kokemus siitä, että ei ole täysin yksin.
Useat äänestykset paljastivay sen, että nuorilla erkanevia mielipiteitä. Tosin äänestyksiin oli valikoitunut sellaisia kysymyksiä, jotka
eivät ehkä nuoren kannalta olleet kovin merkittäviä toteaa Aapo hieman empien ja jatkaa vielä mietiskelyä siitä, että äänestykset veivät aika paljon aikaa.
Jäimme vielä pohtimaan sitä, miten Aapo ylipäätään
kiinnostui vaikuttamisesta ja yhteiskunnallisesta osallistumisesta. Hänellä oli
tunne siitä, että ympärillä ei ollut monia, jotka haluaisivat ottaa
kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Aaposta alkoi tuntumaan sitä, että ”ei
halunnut että koko Suomi menisi ihan rappiolle. Että täytyisi jonkun ottaa
vastuuta. Sitten mietin että jos ei kukaan muu niin sitten varmaan minä.” Nuorten parlamentin kerhot kouluissa ovat hyvä matalankynnyksen paikkoja
kokeilla siipiään kansalaisosallistumisessa.
Teksti: Tiina Karhuvirta, erityisasiantuntija
Kehittämiskeskus Opinkirjo